Inspiroiva Taavi Kassila

Tiistaina täällä Tampereen OmYoga-joogakoululla vieraili nykyään Intiassa asusteleva elokuvaohjaaja/joogaopettaja Taavi Kassila Jo jonkin aikaa minua oli kiinnostanut kerrankin osallistua jollekin joogaan liittyvälle luennolle joogakoululla, jossa olen aiemmin käynyt vain joogatunneilla ja Kassilan illan mainos sattui sopivasti silmään. Hauskaa on myös se, että samaan aikaan kiinnostuin Kassilan uusimmasta kirjasta Totuuden lähteillä, joka on juuri tuossa pöydälläni odotellen loppuun asti lukemista ja kirjavinkkailua. Kassila veti joogaillassaan ensin joogaharjoituksen jota seurasi luento teemana onnellisuus.

Itseeni teki vaikutuksen Kassilan luontevuus, mutkattomuus ja "tavallinen" olemus. Luento ei tuntunut luennolta, vaan mutkattomalta jutustelulta. Jotenkin yllättävältä tuntui, että sama henkilö on sekä kaikkea tätä että samaan aikaan myös valoisan karismaattinen. Usein tuntuu, että karismaattiset henkilöt ovat jollain tapaa myös röyhkeitä ja itseään korostavia. Silloin puhujan sanat ja olemus ovat usein jollain tapaa ristiriidassa keskenään, mikä luo sanomaankin epäuskottavuuden varjoa. Kassila kuitenkin onnistui välittämään valon ja ilon sanomaa aidosti jättäen hyvän mielen ja rauhallisen, herkistyneen olotilan.

Tuntui siltä, että Kassilalla oli oikeasti lohdullinen sanoma kaiken maailman hulluuden keskellä. Henkisyyteen liittyvää kirjallisuuttakin on monenlaista. On hauskaa huomata, kuinka kaikessa tuntuu kuitenkin olevan sama perimmäinen sanoma vaikka se olis puettu hyvinkin erilaisiin esitystapoihin ja asiayhteyksiin. Olemme kaikki yhtä ja tie todelliseen onnellisuuteen on vain yksi. Onnellisuus löytyy sisältäpäin, ei mistään materiasta tai ulkoisista asioista. Tarpeelliset ulkoiset asiat tulevat, kun sisäinen maailma on löytynyt. Kassila puhui paljon yhteydestä "Jumalaan", jonka voi saavuttaa mielen hiljentävillä harjoituksilla, kuten meditaatio ja jooga. Sen sijaan ihmiset kuitenkin useimmiten keskittyvät ulkoiseen maailmaan kuin juosten aina katoavan kangastuksen perässä aavikolla... Kuitenkin totuus on jumalallinen puhdas tietoisuus, fyysinen maailma taas pelkkä kuvajainen.

Näyttää siltä, että Kassilalla on sellainen maailmankatsomus, jonka itsekin voin tuntea itselleni jotenkin "loksahtavan kohdalleen": "Aito henkisyys päin vastoin tarkoittaa avarakatseisuutta, Jumalalle kaikki uskonnot ovat yhtä tärkeitä. [ ... ] Jo hyvin nuorena muistan vaalineeni ajatusta, että totuus ei ole mikään yksisilmäinen dogmi eikä uskonkappale, jonka puolesta ihmisen olisi syytä kiivailla ja sotia, vaan se on jotakin hyvin elävää, jotakin, minkä ihminen voi kokea sydämessään, mutta mitä hänen voi olla vaikea ilmaista pelkin sanoin. Ja silti totuuden olemuksesta voi sanoa jotakin: epäitsekäs rakkaus on totuutta, rauha on totuutta, toisia ihmisiä kohtaan osoitettu myötätunto, toisten auttaminen on totuutta." Lisäksi luennolla oli erityisen säväyttävää ajattelutapa suhtautumisesta kulloiseenkin tilanteeseen ja olosuhteeseen: Kaikki tilanteet ovat mestarin opetusta minulle. Tällöin jokainen tilanne ja olosuhde onkin hyvä, sillä siinä on itselle jotakin opittavaa. Kassila puhui myös maailmankaikkeudessa toimivasta oikeudenmukaisuuden laista, karmasta ja monesta muusta asiasta, joita en osaa tähän kirjoittaa. Voin lämpimästi suositella kaikkia kiinnostuneita menemään itse kuuntelemaan Kassilan luentoa. Ainakin Helsingissä pyöriville sellainen voi olla mahdollista hyvinkin pian, sillä fb-profiilissa infotaan seuraavaa: Seuraava joogatuntini on la 16.10. klo 14.30 ja filosofia klo 16.15- Shantissa, Runeberginkatu 43, neljäs kerros.

Näyttäisi siltä, että tästä kirjasta tulee mielenkiintoinen lukukokemus! :)))
" [ ... ] Ja kun ihmiselle karttuu ikää vuosien saatossa, hän haikailee haihtuvan nuoruutensa riemumielen ja viattomuuden perään, hän ihmettelee, mihin on kadonnut hänen ruusuinen tulevaisuutensa ja edessä kangastellut onnela, mihin on kadonnut rakastumisen huuma ja erotiikan päihtymys. Pettymyksen hetkellä hänen sydämestään kumpuaa kysymysten sarja: Onko olemassa jotakin muuta, jotakin syvempää, jotakin kestävämpää? Jotakin, mitä eivät olosuhteiden vaihtelut voi järkyttää? Onko elämäntapani ja asennoitumiseni elämään sittenkin ollut vääränlainen? Olenko etsinyt onnea ja täyttymystä väärästä suunnasta, väärästä lähteestä? Olenko etsinyt onnea asioista, jotka kylläkin tuottavat iloa ja nautintoa, mutta vain hetkisen, kääntyen lopulta tuskalliseksi kokemukseksi, elämän kärsimysnäytelmäksi, mielen myrkyksi?" (Totuuden lähteillä, s.13)